Meidän niksit vauva- ja lapsiarjen yleisten ongelmatilanteiden ratkaisemiseen

Meidän lapsemme Annikki täytty hiljattain kaksi vuotta. Täytyy kyllä sanoa, että aika on mennyt suunnattoman nopeasti ja matkan varrella olen oppinut niksin jos toisenkin. Niksit mitä vanhemmuuden yhteydessä tuppaa oppimaan, liittyvät usein siihen, että miten lapsi saadaan tekemään jotain asioita. Usein juuri nämä tilanteet ovat turhauttavimpia jos lapsi ei ole yheistyökykyinen. Tästä johtuen reflektoin hetken viimeistä kahta vuotta, ja pyrin tuottamaan listan eri nikseistä ja opeista joiden kanssa itse olen päässyt monestakin tukalasta tilanteesta eteenpäin. Toki kannattaa muistaa, että jokainen lapsi on erilainen ja niksit ja mitkään opit ja niksit eivät ole universaaleja jotka toimisivat kaikilla. Eli ao. niksejä kannattaa kokeilla ja seurata vaikutuksia ja/tai modifioida itselleen sopivaksi 😊

Miten lapsi saadaan helposti nukkumaan

Ensinnäkin lasten unirytmit vaihtelevat paljonkin ja he tarvitsevat usein enemmän unta kuin aikuiset päivän aikana. Joskin alla olevia asioita kannattaa hyödyntää tai olla hyödyntämättä:

Luo rutiineja. Lapsille no todella tärkeää, että päivien aikana toistuvat samanlaiset rutiinit myös unien suhteen. Siirry joka päivä iltarutiineihin samaan aikaan ja toista sama kaava. Himmennä valoja, syö, peseydy, lue iltasatu ja sano hyvää yötä.
Varmista, että lapsella on rauhallinen ympäristö. Huolehdi, että vauvan nukkumaympäristö on rauhallinen ja mahdolliset häiritsevät äänet saatu mahdollisimman minimiin.
Syöminen: Varmista, että lapsi saa päivän aikana ja etenkin iltapalalla tarpeeksi ravintoa ennen nukkumaan menoa.
Lämpötila: Vauvan kehon ja ympäristön lämpötila tulisi olla sopiva – eli ei liian kuuma eikä liian kylmä.
Älä ylikuormita: Jos juuri ennen nukkumaanmeno lapsi on esimerkiksi katsonut telkkaria tai peuhannut jotain muuta, joka kuormittaa aivoja, niin nukkumaan meneminen voi olla erittäin hankalaa. Varmista myös, että lapsi on tosiaan väsynyt ennen nukkumaan menoa.

Miten saada vauva syömään ruokaa:

Vauvojen ruokailurutiinit vaihtelevat paljon yksilöittäin (tai näin olen ainakin ymmärtänyt). Jotkut oppivat ruokailurutiinit helposti, kun taas meillä se meni todella helposti. Näillä nikseillä ?ehkä? onnistuttiin tässä ilman sen suurempia ongelmia:

Aloitettiin ruokailu varhaassa iässä. Jo noin 4-5 kuukautisena aloitettiin sormiruokailu ja heti 6 kuukauden ikäisenä lapsi söi jo pitkälti pelkästään täysravintoa.
Varmistettiin, että ruokailu tehdään aina jossain rauhallisessä ympäristössä jossa on turvallista syödä. Varmistettiin jatkuvasti, että ruokaa menee suuhun oikea määrä, jotta ruoan syönnistä ei jää epämiellyttävä tai hankala kuva. Eli pyrittiin luomaan ruokailusta positiivinen tapahtuma kaikin puolin.
Aloitettiin ruokailuun tottuminen pienin annoksin. Annoskokoja nostettiin sitä myötä kun lapsi kasvoi ja tuntui oma-ehtoisesti haluavan lisää ruokaa.
Pyrittiin ja edelleenkin pyritään ruokailussa monipuolisuuteen. Lapsemme tykkäsi kun aina silloin tällöin oli vähän erilaista ruokaa. Välillä vaikka mangoa, välillä porkkanaa, välillä jokin kiva jälkiruoka. Näin ruokailu pysyi hauskana harjoituksena jonka yhteydessä aina välillä tulee yllätyksiäkin.
Anna lapselle aikaa. Lapset eivät tykkää hätiköidystä ruokailusta. Eli varaa tähän aikaa, ja anna lapsen syödä, ihmetellä ja tutustua tarjolla olevaan ruokaan. Sotkun syntymisestä ei kannata liikoja välittää, ylimääräinen höösäily voi aiheuttaa rauhattomuutta ruokailuun.
Emme koskaan ole tuputtaneet – vaan päinvastoin, olemme usein antaneet muutaman eri vaihtoehdon ja pyrkineet siihen, että aina olisi tarjolla tarvittaessa jotain sellaista, josta tiedämme lapsemme tykkäävän.

Miten saada temppuileva lapsi pukemaan vaatteet päälle:

Meillä oli pitkään ongelma varsinkin siinä 1.5 – 2v hujakoilla, että rakas Annikki ei vain halunnut, että hänet puetaan päälle, vaan hän vaati sitä, että hän tekee sen itse. Ongelma tässä toki oli vain se, että hänen toiminta pukemisen suhteen oli äärimmäisen hidasta ja näin ollen se vain piti välillä tehdä itse. Noh.. tämä usein johti vain itkuun ja protestoimiseen. Alla muutamia vinkkejä, joita olemme hyödyntäneet tämän suhteen:

Tähänkin on hyvä luoda rutiinit. Aamulla puetaan aamupalan jälkeen vaatteet päälle ja iltapalan jälkeen yöpuku päälle. Kun rutiinit ovat samat, lapsi osaa jo ennakoida niitä etukäteen ja ottaa tilanteen rauhallisemmin.
Tarjoa valintoja: Lapsen voi antaa välillä tehdä pieniä päätöksiä itse. Esimerkiksi taki, sukan tai muun vaatteen valinnan suhteen. Näin hän tuntee olevan osa pukeutumisprosessia ja saattaa toimia paremmin ohjeiden mukaan.
Näytä esimerkkiä. Näytä lapselle miten pukeutuminen tapahtuu ja puhu pukeutumisesta positiiviseen sävyyn.
Älä tee pukeutumisesta monimutkaista. Jos pukeutumisprosessi venyy liian pitkäksi, se voi hermostuttaa lasta ja tuntua epämukavalta. Pidä pukeutuminen selkeänä ja lyhyenä harjoituksena ja osallista lasta tarvittavissa määrin.
Lasta kannattaa aina kehua ja kannustaa, kun hän tekee jotain sellaista, jota toivot hänen tekevän ja/tai oppivan. Kehu häntä aina onnistuneen pukeutumisen jälkeen ja huolehdi siitä, että hän tuntee olevansa hyväksytty ja arvostettu.

Lapsen kannustaminen:

Lasen kannustamista kannattaa tehdä jatkuvasti. Se on tärkeä osa lasten kehitystä ja oppimista. Alla olevilla vinkeillä olemme saaneet hyviä tuloksia aikaiseksi:

Anna positiivista palautetta. Kaikki kehut ja positiiviset ilmaisut, eleet ja yleinen tsemppaus kehittää lapsen itseluottamusta ja motivaatiota
Lähesty lasta juuri sellaisena kuin se on: Kaikilla lapsilla tuntuu olevansa omia vahvuuksia ja haasteita, joten kannustusta tulee antaa henkilökohtaisesti sen mukaan millainen lapsi on ja miten hän toimii
Aseta realistisia tavoitteita lapsille ja juhlista niitä – sellaisia joita on heidän realistista saavuttaa. Kannusta niitä kehittymään ja edistymään. Pieniä tavoitteita voi olla vaikka kiipeäminen penkille itse istumaan. Jos hän onnistuu siinä, niin kannattaa heti kehasta 🙂
Kannusta lastasi näkemään oppiminen ilona ja hauskana asiana ja tarjoa hänelle mahdollisuus testata uusia asioita ja tutkia maailmaa vapaasti, joskin valvotusti
Keskity vahvuuksiin, älä keskity heikkouksiin

Näillä kaikilla nikseille me olemme päässeet näistä ehkä yleisimmistä ongelmatilanteista irti, joita lapsilla usein on. Kannattaa toki muistaa, että jokainen lapsi on erilainen ja pukeutumisprosessiin sopeutuminen voi viedä aikaa. Lapset tykkäävät sitä, että heillä on tilaa ja että heitä kannustetaan. Kaikki samat jutut ja niksit ei toimi kaikille lapsille.

Suosittelen myös tutustumaan aiheeseen liittyen THL:n sivuilta https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/huostaanotto/huostaanoton-valmistelu-ja-paatoksenteko/lapsen-mielipiteen-selvittaminen