Kuntoilu raskauden aikana

Mulle urheilu ja treenaaminen on ihan henkireikä, siinä samalla ajatus nollaantuu ja mieli virkistyy. Lisäksi koko kroppaan tulee hyvä olo. Mulla oli tosi kova kiire heti synnytyksen jälkeen urheilemaan, mutta siinä kohtaa piti olla myös malttia, ettei vahingossa tee hallaa esimerkiksi keskivartalon lihaksille.

Itse menin salille vain muutama viikko synnytyksen jälkeen, mutta tein tosi rauhallisia juttuja – lähinnä kävelin juoksumatolla ja tein jotain kevyitä liikkeitä kuminauhalla. Jo tää oli tosi hyvä juttu, koska a) sai vähän omaa aikaa ja iskä sai olla itsekseen vauvan kanssa ja b) jo pieni liike teki kropalle tosi hyvää.

Ennen kunnollisemman treenin aloitusta kävin itse äitiysfysioterapeutilla, joka katsoi vähän, miten kropalla menee ja tarkisti muun muassa vatsalihasten erkauman. Itsellä vatsalihakset oli palautuneet tosi hyvin, joten ”sain luvan” aloittaa vähän rankemmankin liikunnan. Tällöin aloin tekemään erilaisia lihaskuntojumppia ulkona. Yritin erityisesti keskittyä syviin vatsalihaksiin ja keskivartalon tukeen. Lisäksi tein kotona harjoituksia lantionpohjan lihaksille.

Nyt muutama kuukausi synnytyksen jälkeen voisin sanoa, että treenaan jo ihan normaalisti. Mitään pitkiä vatsalihassettejä en vielä tee, mutta esimerkiksi juoksu ja hyppiminen tuntuu jo ihan hyvältä. Sanoisin, että kyllä sen kropassa tuntee, mikä on ok. Mulle ainakin kroppa kertoi, jos joku liike oli vielä liikaa – alkoi tuntua painetta lantionpohjassa ja muutenkin ei tuntunut hyvältä.

Varovasti siis alkuun ja suosittelen kyllä kaikille käyntiä äitiysfyssarilla, jos se vaan on mahdollista.