Kokemuksia unikoulusta
Meidän vauva on luojan kiitos ollut melko hyvä nukkumaan öisin koko pienen elämänsä. Hän on herännyt pari tai kolme kertaa yössä syömään, mutta nukahtanut aina ruokailun jälkeen heti uudelleen ja nukkunut noin kolmen tunnin pätkiä (alkuyöstä jopa viisi tuntia). En ole siis kokenut vauvavuoden aikana mitään kauheaa väsymystä. Nyt kun vauva on jo yli kuusi kuukautta hän ei enää tarvitsisi öisin maitoa, mutta hänelle oli kuitenkin kehittynyt jonkinlainen assosiaatio, että kun hän herää, hän ei osaa itse nukahtaa vaan tarvitsee maitoa avuksi. Samoin päiväunille nukahtaminen itsekseen on meillä ollut ihan mahdoton juttu, päiväunet on nukuttu joko rattaissa, kantorepussa tai sängyssä siten, että vauva on ensin sylissä keinuteltu uneen. Halusimme siis lähteä opettelemaan tätä itsekseen nukahtamista.
Tutustuimme netissä eri unikouluvaihtoehtoihin ja yritimme ensin vähän aikaa tassuttelua. Tämä ei kuitenkaan meidän suht temperamenttiselle vauvalle sopinut ollenkaan, häntä vaikutti enemmän vaan ärsyttävän se, että häntä tultiin tassuttelemaan ja huuto vain yltyi sen sijaan, että hän olisi rauhoittunut.
Pistäytymisunikoulu tuntui alkuun omaan korvaan aivan painajaiselta, sillä olen tosi huono kuuntelemaan vauvan itkua yhtään. Se tuntuu itselle lähes fyysisenä kipuna kropassa, vaikka yritän rationaalisesti ajatella, ettei vauvalla ole mitään hätää – hän vain protestoi uutta taitoa oppimista vastaan. Päätetiin kuitenkin kokeilla pistäytymistä siten, että mieheni ottaa ensimmäisen yön. Meidän vauva oli näköjään täysin valmis unikouluun, sillä hän ei kertaakaan huutanut muutamaa minuuttia pidempään. Hän vähän aikaa protestoi ja alkoi sitten ynisemään ja rauhoitti itse itsensä takaisin uneen. Parin yön jälkeen meillä on nyt se tilanne, että vauva herää ensimmäisen kerran noin aamuviideltä, jolloin annamme maidon, koska hänellä on tuolloin yhdeksän tunnin unien jälkeen oikeasti nälkä. Sen jälkeen hän nukkuu vielä pari tuntia ja noin seitsemän aikaan noustaan ylös.
Myös päiväunille nukahtaminen helpottui tämän myötä huomattavasti – nyt hänet voi jättää pinnasänkyyn ja poistua ja sinne hän jää nukkumaan. Ah tätä autuutta! Olisi vaan pitänyt tehdä tämä vähän aikaisemmin eikä jännittämisen takia siirtää.
